...mitä muuta sitä voi hellepäivänä toivoa... TOTTA! Grillimakkaraa! Meillä sitä ei yleensä syödä (koska mies on kranttu, minulle kyllä maittaisi), joten se maistuu vieläkin vaikka kesä on näin pitkällä. Kuitenkin postauksen ideana oli saada teidät kaupungissa ruudunäärellä (mahdollisesti jopa toimistossa) istuvat ihmisystäväni kateelliseksi, koska itse liotan itteäni järvessä ja paistan (siis todellakin.. oikein käristän) itteäin auringossa.
Kuvassa on siis kanssaeläjäni ^ (muurahainen), mutta hän piiloutuu koivunrunkoon hyvin.
Auringon lasku oli mahtava. Valitettavasti meidän rannasta sitä ei näkynyt kunnolla, mutta autolla kotiin suunnatessa viimoiset punaiset säteet osuivat silmiin taustapeilistä. Tässä yritetty tuo aurinko ikuistaa, mutta kyllä se paloi silmiini kauniimpana (missä viipyy järkkäri miulle?!?).
Auringon lasku oli mahtava. Valitettavasti meidän rannasta sitä ei näkynyt kunnolla, mutta autolla kotiin suunnatessa viimoiset punaiset säteet osuivat silmiin taustapeilistä. Tässä yritetty tuo aurinko ikuistaa, mutta kyllä se paloi silmiini kauniimpana (missä viipyy järkkäri miulle?!?).
Ja tänne viimesenä huomiona: "Miksi minua kiehtoo yksinäiset puut?" esim. yksi puu pellolla tai kuten kuvassa hakkuu alueelle jätetty yksinäinen kikkana puu. Ehkä siinä jokin karukauneus on joka miun silmään pistää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti