Pienissä häissä...

Viimeviikonloppu vierähti ystävän kesäisissä häissä. Morsian oli kadehtittavan (siis miten toi kirjotetaan/sanotaan?) kauniina ja sulho ymmyrkäisen onnellisena.! Iihanaa!


Näissä häissä sekoittui niin suomalaisia hääperinteitä kuin amerikkalaisiakin. Tulipa nähtyä siis vähän kahta eri kulttuuria, jotka kuitenkin ovat hämmästyttävän samankaltaisia.

Parasta kuitenkin oli, että häissä näkyi itse tekemisen meininki, ja se ettei kaikkea tarvitse ostaa. Morsiammen, kaason sekä morsiamen äidin puvut oli viimeksi mainitun käsialaa ja kerrassaan aivan ihania kaikki! Sitä käsillä osaamisen taitoa! Myös kukat olivat saaneet alkunsa siemenistä ja itse oli näperrelty asetelmat! UPEAA!!! Nämä ja muut vastaavat asiat toivat juhlaan aivan oman tunnelman ja se sai näistä juhlista jäämään aivan erityisen tunteen minuun itseeni. Vieläkin ihmettelen miten ihanaa kaikki oli!

Myös juhlijat olivat näiden häiden jälkeen vieläkin enemmän in lööv!

Ps. arvaatteko kuka sai muuten morsiuskimpun? ;)

APUA! HELP!

Pikana jotain vaatetta piti saada, kun kaupoista ei löytynyt mieleistä mekkoa. Siispä lehtien selausta ja onneksi edes vähän miellyttävän mekon kaavat ilmestyivät kuin taikaiskusta eteeni. Alla olevassa kuvassa tuon vasemman puoleisen mekon olisi tarkoitus ilmestyä ompelukoneestani ulos.

Koska olen niin monitaitoinen ja lahjakas niin ruotsinkieliset ompeluohjeethan eivät tuottaneet minulle minkäälaisia ongelmia (eipä)...



Jostain kumman syystä käytin vain kaavoja ja tein lopun osan mekosta päästäni. Ei kai se niin vaikeaa voi olla? :D edellisenä päivänä piirsin kaavat ja lehden lupaama "Lätt at sy!"- kommentti oli ilmeisesti tarkoitettu kielitaitoisille, sillä minulla meni koko päivä aamusta iltaan ommellessa. Niin helppoa :D

Tässä lopputulos. Ah tätä moni lahjakkuuttani. Melkein voin siis alkaa kutsua itseäni myös ompelijaksi ;) Mutta siis kerkesin saada mekon juuri ja juuri valmiiksi, sillä seuraavana aamuna piti lähteä juhlimaan mekko päällä... Ja siis minne? Sepä pian selviää...

Äitienpäivänä

Muut ovat jo äitienpäivistään kertoneetkin, mutta tapani mukaan teen tämänkin jälkijunassa. Aloitin äitienpäivä valmistelut jo perjantaina leipomalla kakkupohjan. Siitäpä tulikin hyvin kuohkea ja makoisa, vaikken ollut ikuna koskaan ikinä leiponut itse kakkupohjaa. Kiitos hyvien neuvojen.

Lauantaina jatkoin kakun täyttämisellä. Siinä vasta hommaa olikin. Täytettä tuli reilusti...



Täytteenä oli mansikoita banaania sekä limevalkosuklaarahkaa.

Ja kakkua saattoi myös olla reilusti :O?


Sunnuntai aamuna vasta koristelin kakun. Ja suunnitelmat menivät tietenkin mönkään ja piti tehdä nopea pikasuunnitelma koristeluun. Mutta kyllä siitä kakunnäköinen saatiin.


Viimein kun kakku vihdoin päätyi juhlakalun pöytään. Eli äidilleni, niin reunoilla olleista kermoista ei ollut tietoakaan, sillä ne olivat saaneet hieman osumaa autokyydissä :/


Mutta tärkeintähän kuitenkin oli muistaa omaa mammaa! syrän!

Päivän mietintä: Tuntuu, että teen kaiken aina joko jälkijunassa tai sitten jo niin aikaisin, ettei muut ole edes sitä vielä ajatelleet. Miksen tee ajallaan? Sanose!

syntymäpäivälahja

Tein tässä syntymäpäivälahjan eräälle, joka kovasti pitää pöllöistä. Ohje on nähty jo monasti netin syövereissä. Koska en osaa tehdä sukkaa varpaista alottaen, jouduin muokkaamaan pöllönohjetta niin että sain sen tehtyä varresta alottaen. Minun pöllöni näyttää tältä:

ja koko sukka


ja tässä lahjapaketissa (myöhöstyneenä) onnitteluna sankarille!


Pakettia muokkaan vielä. Sukista tuli erityisen paksut, joten pysyypähän ainakin kylmä loitolla. Kokokin on sen verran suuri, että jos meinaa vielä kylmä tulla niin kyllä mahtuu lämmikettä väliin :)

Juhli(j)a

Viimeviikonlopulla järjestin tyttöjen illan. Tavoitteena oli saada tärkeitä tytteliystäväisiäni koolle. Tavoite ei ihan toteutunut, mutta saimpahan toteuttaa toista tärkeää asiaa itselleni. Nimittäin sain leipoa. Kun kerran syöjiäkin on kutsuttu. Pidemmittä puheitta, tässä ovat illan antimet.

Hieman makiata tarjotaan. Rahkapiirakka.

resepti:

Päällinen:
8 dl jauhoja
4 dl sokeria
2 tl soodaa
2 tl leivinjauhetta
3 tl vaniljasokeria
250 g voisulaa

Pohja:
2 munaa
1 prk kermaviiliä

rahka väliin:
2 prk rahkaa
1prk kermaa
2 munaa
2 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria
1 sitruunan mehu

OHJE:
Sekoita päällisen kuivat aineet keskenään ja sekoita ne voisulaan. Puolita näin saamasi muruseos. Jätä puolet (tai vähän alle puolet) toiseen kulhoon ja jatka toisella puolikkaalla toisessa kulhossa tekemään piirakan pohjaa. Eli lisää tähän toiseen puolikkaaseen (joka on vähän enemmän kuin puolet) tuon pohjan aineet (munat ja kermaviili). Kaada pohja taikina leivinpaperilla vuoratulle uunipellille.

Jatka valmistamalla rahka. Vaahdota kermavaahto lisää rahka, sokerit ja sitruunamehu. Sekoita ja lisää munat. Kaada seos pohjataikinan päälle vuokaan.

Ripottele nyt se muruseos sieltä toisesta kupista tähän rahkaseoksen päälle ja VOLÁ! (vai mitä hä?)

Kypsennä piirasta uunissa 200 asteessa 30-40 minuuttia kunnes pinta saa kivan värin. (valitsemaasi väriä saat vapaasti odotella kuinka pitkään tahdotkaan, mutta sitä ei välttämättä tule ollenkaan. Varaudu siis pettymään) Näillä ohjeilla pitäisi saada herkullinen piiras uunista.



Suolaisen naposteltavan virkaa toimittivat voitaikinasta tehdyt suolapalat.

Näihin ohjeen tapainen:

1 voitaikina levy leikattiin 8 osaan. Paistetaan paketin ohjeen mukaan.

Kun palat on paistettu, annetaan niiden jäähtyä. Jäähtyneinä ne leikataan puoliksi ja täytetään.

Täytteenä käytin kahta erilaista:

Katkaraputäyte:
katkarapuja
ruohosipulituorejuustoa
ranskankermaa
mausteita maun mukaan mm. sipulia, paprikaa, pippuria

kinkkutäyte:
kinkkukuutioita
ruohosipulituorejuustoa
ranskankermaa
suolakurkkua
mausteita maun mukaan mm. pippuria, paprikaa

Nämä kolme lautasella nähtävää yksilöä oli jäljellä sunnuntai aamuna. Taisivat siis onnistua! Hyvä minä (taputtaa itseään selkään)

Varhaiskeski-iänjuhlaa

Viikonlopun synttäri juhlia on nyt enää muisteltu. Toki valmistelin sinne myös tarjoiltavaa, vaikka juhlakalu olikin kovasti sitä vastaan. Saatiin Hänen lähisukunsa kahvitettua ja tarjottavaa riitti myös Hänen ystävistään parhaalle. Ei sitten muille. Nämä olivat minulle jääneet vielä napostelvaksi viikonlopun jäljiltä.
Ensimmäistä kertaa kokeilin tehdä stracciatella-juustokakun. Eli perinteinen rahkainen juustokakku, ei niin kovasti makeutettuna, mutta maustettuna suklaamuruilla. Kyllä koko kakku ainakin kauppansa teki ja vain tämä pala jäi minulle nautittavaksi (lue:kuvattavaksi)

Ja tietysti tein myös perinteisen kinkkuvoileipäkakun. Tätä jäi peräti "kaksi annospalaa" (lue: mulle kaikki heti!)

Lisäki tarjottavana oli jaffa-keksejä sekä (omia suosikkejani) Bastogne-keksejä. Leipasin myös jo braavurikseni nousseen feta-juustokakun (bravuuri siksi että aina kun teen suolasen piirakan teen tämän :D), mutta se heilautettiin huiviin niin nopiasti, että en siitä saanut kuvia.