Naurun kiherrystä, rakänaurun tyrskähtelyä. Kyllä, näin jo lapsuudesta tuttua ystävääni ja vieläkin, aina kun näemme toisemme (noin kerranpari vuodessa) naurussa ei ole rajaa. Se on rentoutumista parhaimmillaan: Kipeät nauruhermot!
Päivän kuumuutta yritimme karata joenrannalle. Siellä olikin ihanan "viileä". Kyllä tuo veden läheisyys tekee ihmeitä. Onneksi tällä seudulla sitä riittää melkein jokapuolella. Lisä vilvoittelua tuotti jäätelön nautinta.
Onneksi on kuitenkin vielä kesä! Se kestää niin vähän aikaa, että jokaisesta hetkestä pitäisi muistaa nauttia, oli sää millainen tahansa. Tänä kesänä ei edes harmita, ettei ole matkalla jonnekin lämpimään maahan. Kuumuutta kun on piisanut ihan kotonakin.
Kiitos vielä kiherryttävästä iltapäivästä ystävälle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti