BABY JANE

(kuva)

Baby Jane on Sofi Oksasen kirjoittama romaani vuodelta 2005. Tämän jälkeen on ilmestynyt useita uusia painoksia, tänä vuonna jopa pokkarina.

Takakannen mukaan tämä on moderni versio "Mitä tapahtuikaan Baby Janelle??" - elokuvasta. Kirjan aloittaessa tai lopettaessa en ollut nähnyt kyseistä elokuvaa, enkä tiennyt mikä sen tarina oli. Eli odotuksia verrannaisuudellaan ei ollut.

Kirja oli mielestäni hiukan ahdistava. Kehenkään päähenkilöistä ei pystynyt samaistumaan, vaan kirjaa luki ja luki kunnes se loppui ja huokaisi ja tunsi itsensä tyhjäksi. Kuinka elämä voi heitellä ihmiskohtaloita kuinka sattuu.

Suosittelen kuitenkin kirjaa sillä se on hyvin helppolukuinen ja se oli kirjoitettu niin hyvin, että vaikka aihe on "vaikea" ja "ahdistava" "rakkaustarina", niin teksti piti otteessaan eikä antanut lopettaa kesken.

Can you keep a secret?...

... on Sophie Kinsellan kirjoittama novelli. Kirja kertoo mainostoimistossa sähläävästä tyttösestä ja hänen käänteistään rakkauselämässä. Kinsella kirjoittaa mukaansa tempaavasti ja kirja pitää otteessaan loppuun saakka. Erittäin hauskaa luettevaa! Hömppäpömppää rakkauspakkausta! Niille jotka sit kaipaavat! Kirjan suomennos taitaa olla nimellä salaisuuksia ilmassa. Niin ja sen kansikin taitaa olla hieman erilainen...

Matkoilla matkalukemiseksi mukaani ottama "iltaisin sitten ennen nukkumaan menoa" kirja päätyi "hullun lailla luetaan että saadaan tietää mitä tapahtuu (vaikka se olikin ennalta arvattavaa) lopussa"- kirjaksi, koska en vain malttanut päästää tätä käsistäni. Paikallisesta kirjakaupasta tarttui mukaani myös Kinsellan toinen pokkari. Tästä lisää paaaaaaljon myöhemmin...

Hyvät bileet

Lisa Jewellin kirjoittama kirja Hyvät bileet oli paljon enemmän kuin kirjan nimi antoi ymmärtää. Oikeastaan sen nimen ymmärsi vasta kun pääsi kirjan loppuun. Tämä oli mukavaa hömppä lukemista ja mitä pidemmälle tässä pääsi, sitä vaikeampi tätä oli lopettaa kesken. Viimeiset 150 sivua olikin sitten luettava PAKOSTI ennen nukahtamista. Ah, lyhyemmät unet!

Suosittelen kevyeksi kesälukemiseksi kaikille raukkauden ja hömpän janoisille. Tämä on taattua sitä.

Ps. Kiitos vain omalle suosittelijalle ja haluatkos tämän jo takaisin?

Murha sydämellä

Mary Higgings Clark on ollut jo pitkään yksi suosikki kirjailijoistani. Hyvin harvasta hänen kirjoittamastaan kirjasta en ole pitänyt. Tämä nyt lukemani yksilö oli taas täys kymppi!

kuva täältä

Kuten aiemminkin mainittu, niin kirja pitää jännityksessä loppuun saakka ja murhaaja oli jälleen kerran erittäin epätodennäköisesti arvattavissa.

Täällä on näköjään meneillään "Lue kirjat loppuun ennen uuden aloittamista"- kausi. Nyt on enää yksi lukematta, mutta taidan silti jo aloittaa uuden jota olen jo jonnin aikaa odotellut...

Ansaittu kuolema

Patricia Cornwellin kirjoittama Ansaittu kuolema on Kay Scarpettan tutkimuksia -sarjan seitsemäs kirja. Kay Scarpetta on johtava kuolinsyyntutkija, joka vie mukanaan ratkomaan jännittäviä rikoksia.

Kuva täältä

Kyseisen kirjan lukemisen olen aloittanut yli vuosi sitten. En saanut sitä loppuun, sillä en yksinkertaisesti uskaltanut lukea sitä (oma muistiin pano: ei jännäreitä ennen menkkoja). Nyt taitaa lääkitys olla kohdallaan, sillä ei enää pelottanut ja helmikuun aikana sain sen taas käteen ja luin loppuun.

Patricia Cornwell pitää lukijan jännityksessä kirjan loppuun saakka, ennen kuin paljastaa murhaajan. Jo kirjan alussa jää kiinni jännittävään juoneen. Itse tosin innostukseni lopahtaa aina lopussa kun murhaaja paljastuu, niin en jaksaisi millään lukea kirjaa loppuun. Höh! Mutta hyvä pätkä ja suosittelen jälleen jännärin ystäville.

Äidin pikku pyöveli

Claire Castillonin kirjoittama äidin pikku pyöveli on novelli kokoelma, jonka aiheena ovat äidit ja tyttäret ja heidän väliset suhteensa.

Kuten jo kirjan kuvauksessa kerrotaan:

"Rakkaus ilmenee lukuisin eri tavoin ja se ei aina ole kaunista."

Pitää hyvin paikkansa. Tunne kuohuja tämän kirjan lukijalle ainakin tulee (siis ainakin minulle) ja vaikkei tytär-äiti-suhteeni koskaan ole satukirjasta ollutkaan, pidän sitä tämän jälkeen aivan ihanana ja hyvänä. Minulle.

Suosittelen siis...

[kirjoita tähän otsikko]

Tämä on kirja-analyysini kirjasta Jumalat juhlivat öisin, kirjoittajana Donna Tartt.

KuvaWSOY:n sivuilta

Kirja kertoo köyhästä pojasta joka pääsee opiskelemaan apurahalla Hambden Collegeen. Koulussa poika tapaaklassisen kielen opiskelijoita (latinaa) ja ystävystyy heidän kanssaan. Tästä kaikki alkaa. Myöhemmin hän saa kuulla rikoksesta jonka hänen uudet ystävänsä ovat tehneet ja hän joutuu vyyhtiin mukaan.

Kuulostaa siis hyvältä kirjalta, eikö?

Tässä mielipiteeni pohjustuksia:
1. Luin kirjasta kertovan tekstin ja innostuin kirjasta äärettömästi. Kuulastaa niin hyvältä, että tämä on pakko saada. Ja näin tilasin kirjan kotiin.
2. Kirja saapuu pikaisesti ja alan lukea kirjaa. Alku on hankalaa. Näin ajattelen ennen kuin pääsen kirjaan mukaan.
3. On vuosi 2007
4. Luin kirjaa iltaisin nukkumaan mennessä noin vuoden ajan ja pääsin noin puoliväliin enkä vieläkään ole päässyt kirjaan mukaan.
5. Kirja unohtuu ja muutan paikoista toisiin ja kolmansiin ja jne.
6. Palaan takaisin synnyinkotiini ja löydän kirjan vanhalta yöpöydältä, jossa ennen vietin kesäni ja alan taas lukea sitä. Se on edelleen yhtä puuduttavaa, mutta päätän etten lannistu. On vuosi 2009.
7.Muutan jälleen. Ja muutan jälleen myös takasin. Löydän jälleen kirjan. Se ei ole vieläkään luettu. On vuosi 2010. Yritän. Löydän jotain paljon kiinnostavampia teoksia.
8. Katson, että enää muutama sivu. Pystyn taistelemaan. Ja vihdoin, tulee epilogi. JA EI HITTO KUN SEKIN ON PITKÄ!
9. Saan kirjan luettua! Tein sen!

Oikeastaan teksti ei enää edes kiinnostanut, vaan työ että kirja tulee luettua oli tärkeämpi. Kertooko tämä jo tarpeeksi arviotani kirjasta?

Ja lopuksi se mikä sai minut lukemaan kirjan loppuun oli tämä arvio:

"Murhamysteerinä se on parhaita mitä olen lukenyt. Mutta esikoisromaanina se todellakin salpaa minulta hengen, niin taitava se on. Ruth Rendell"

Nyt tiedän olevani sivistymätön, sillä en löytänyt tuosta mitään mikä saisi minut edes pidättelemään hengitystäni.

Vetää sanattomaksi (kuten otsikko)

Mielikuvitus rajana

Kirjana aivan ihana. Cecilia Ahern piti minut taas kyynelissä, koska rakkaushömppätarina oli niin kaunis. syrän.


Pistää miettimään, että mistähän itse tuollaisen ystävän löytäisi... Ja kas! Muistan että minulla on sellaisia jo aivan elävässäkin elämässä! Yhdelle heistä suuri kiitos! Muunmuassa kirjan lainaamisesta! oot syrän!

Muuta ei tällä kerralla irtoa. Tarttukaa siihen. Lukekaa.

Ennen kuin ilta yöhön vaihtuu...

...lukee Sonja pari sivua. Jos on oikein jännä ni menee vähän enemmänkin. Tämä kirja oli oikein oivaa iltalukemista: ei liian jännä, eikä kyllä tylsäkään, mutta ei koukuttanut niin kovasti, että se olisi pitänyt lukea kerralla läpi, se tapahtui taas vasta lopussa. Eli kirjana Mary Higgins Clarkin kirja Ennen jäähyväisiä. Kuvaa ei valitettavasti suomenkielisestä opuksesta löytynyt niin lainasin kuvan Amazon.com sivulta ja siinä kannessa komeilee siis alkuperäinen nimi.



Kuten olen jo tottunu Mary piti minut kirjassa kiinni loppuunsaakka. Ja alussa ei ollut harmainta havaintoa siitä miten kirja päättyy. Näistä tykkään ihan älyttömästi! GO MARRY GO! Suosittelen siis jos kaipaat pikku jännitystä mutta et liian jännää luettavaa :)

Ja jos joku ihmettelee miksei blogiin mitään kirjoitella niin kesälomalla mennään ja kun on "näin aurinkoiset ilmat" niin kukas sitä nyt sisällä jaksaisikaan kyhnöttää :) Eli siis kirja kädessä ja kotia asettelemassa eikä niinkään koneella.

Sanoihin takertuja

Yleensä teen tätä päivittäin puhuessani, eli takerrun jonkun sanoihin ja välillä jään miettimään pelkkiä sanoja ja jutut menee ohi. Anteeksi rakkaat yhstäväni :D Mutta nyt pitkästä aikaa jäin kiinni todella koukuttavaan kirjaan. Mielenrauhaa en saanut ennen kuin oli päästä kannesta kanteen. Näin kovasti en yleensä kirjoihin koukutu, mutta tämä vei muutamat illat (ja aamut) mennessään.


Kuva lainattu gummerruksen sivuilta.

Yleensä iltakirjani kestävät ja kestävät ja niitä luetaan vain sivu pari kerrallaan juuri ennen nukahtamista. Valitettavasti tämä ei ollut tarkoitukseen järin hyvä, sillä pysyin hereillä tunteja kirja kädessä ja lopetaa pystyin vasta sitten kun en enää yksinkertaisesti nähnyt lukea. Muutoin kirja olikin hyvää ajanvietettä. Ärimmäisen hyvä tekosyy käyttää aikaa kun pitäisi mm. siivota, tiskata, laittaa pyykit kuivumaan tai sitten pakollisten dead linejen lähestyessä :D

Suosittelen kaikille jotka tykkäävät lukea ylenpaattista rakkaushömppää... Itselleni tämä on aivan uusi laji, mutta täytyy näköjään jo alkaa altistua romantiikkaryöpyllekin.