Lämpimänpäivän vieras

Pihalla kävi paivänä eräänä vierailija... ja vielä ilman lupaa...!!!

Hän ^ on syreenikiitäjän toukka. On muuten aika mageeta ku on peräpäässä tollanen piikki. Mieti miten paljon tolla olis käyttöä täpötäydessä baarissa: "Tilaa tai saat piikistäni!"
Toipa taas Sohvin pikkuvuodet mieleen. Kuten jo aiemminkin oon kertonu, pienenä mun oli pakko päästä hipelöimään kaikenlaisia ötököitä ja eliöitä. Ja tälläisen yksilön muistan nähneeni lapsuudessani usein, jopa samaisella pihalla kuin nyt.


Tämä tässä on herne. Hän vain tarvitsee vielä hieman lämpöä ja valoa ja rakkautta mehiläisherhiläisiltä, että antaa meille sitten makean satonsa. Pointti oli kuitenkin, että myös ennen satoa voi herneestä olla iloa. Sen versot ovat mainio lisä salaattiin tai erilaisten suolaisten leipomusten koristeena. Tänällään se on myös mielestäni kaunis ja juuri riittävän eleetön ja eikä mikään koruilija. Ehkä teen tästä vielä nimikko kukkani :)

Äänestä ystävän tuntee

Naurun kiherrystä, rakänaurun tyrskähtelyä. Kyllä, näin jo lapsuudesta tuttua ystävääni ja vieläkin, aina kun näemme toisemme (noin kerranpari vuodessa) naurussa ei ole rajaa. Se on rentoutumista parhaimmillaan: Kipeät nauruhermot!

Päivän kuumuutta yritimme karata joenrannalle. Siellä olikin ihanan "viileä". Kyllä tuo veden läheisyys tekee ihmeitä. Onneksi tällä seudulla sitä riittää melkein jokapuolella. Lisä vilvoittelua tuotti jäätelön nautinta.






Onneksi on kuitenkin vielä kesä! Se kestää niin vähän aikaa, että jokaisesta hetkestä pitäisi muistaa nauttia, oli sää millainen tahansa. Tänä kesänä ei edes harmita, ettei ole matkalla jonnekin lämpimään maahan. Kuumuutta kun on piisanut ihan kotonakin.

Kiitos vielä kiherryttävästä iltapäivästä ystävälle!

Varhaiskeski-iänjuhlaa

Viikonlopun synttäri juhlia on nyt enää muisteltu. Toki valmistelin sinne myös tarjoiltavaa, vaikka juhlakalu olikin kovasti sitä vastaan. Saatiin Hänen lähisukunsa kahvitettua ja tarjottavaa riitti myös Hänen ystävistään parhaalle. Ei sitten muille. Nämä olivat minulle jääneet vielä napostelvaksi viikonlopun jäljiltä.
Ensimmäistä kertaa kokeilin tehdä stracciatella-juustokakun. Eli perinteinen rahkainen juustokakku, ei niin kovasti makeutettuna, mutta maustettuna suklaamuruilla. Kyllä koko kakku ainakin kauppansa teki ja vain tämä pala jäi minulle nautittavaksi (lue:kuvattavaksi)

Ja tietysti tein myös perinteisen kinkkuvoileipäkakun. Tätä jäi peräti "kaksi annospalaa" (lue: mulle kaikki heti!)

Lisäki tarjottavana oli jaffa-keksejä sekä (omia suosikkejani) Bastogne-keksejä. Leipasin myös jo braavurikseni nousseen feta-juustokakun (bravuuri siksi että aina kun teen suolasen piirakan teen tämän :D), mutta se heilautettiin huiviin niin nopiasti, että en siitä saanut kuvia.

Katse kenkiin

Hirvittävä himo ostaa kengät! Tohvi tahtoo... Jot ei Tohvi taa niin tohvi tuuttuu...! Yritin kuitenkin muistuttaa itselleni, että Sohvi on saanut tänä kesänä jo useammat kengät. Ja kun en kuitenkaan mitään tiettyjä tahdo, vaan haluan taas vaan ostaa kivat uudet popottimet ja keksin kaikenlaisia syitä niiden saamiseksi. Nytpä siis keräsin tämän kesän tähän astiset kenkäostokset yhdeksi rykelmäksi, jotta minunkin tajuntaani menisi, että en nyt heti tarvitse kenkiä.

Nämä ensimmäiset kahdet kengät (siniset ^ ja punaiset ^^) olen löytänyt kauppareissulla Prismasta. Molemmat ovat Marco Tozzin kengät ja sopivat jalkaani loistavasti. Koskaan eivät ole hiertäneet tai muuta. Ovat Hyvät jalassa ja pysyvät menossa mukana. :)

^^Näihin yksilöihin en ole vielä päässyt kävelyssä kovasti tutustumaan sillä ensi käyttökerralla hiersivät kantapäät auki. Muutoin ovat ihanan pehmeät ja jalkaan nopeasti sulahtavat eli tulevat siis varmasti kovempaan käyttöön syssymmällä. Nämäkin löytyivät kauppareissun yhteydessä, nyt tien toiselta puolelta, eli Cittarista. inspire merkkiä edustavat nämä molemmat yksilöt. Alemmat korolla varustetut yksilöt vaativat muutaman käyttökerran, jotta muotoituivat jalalle sopivaksi. Näissä inspiren kengissä tuo kantapää näyttää tuottavan minulle hankausta, mutta ottelu asettuu kovan kamppailun päätteeksi minun voitokseni. (inspiret 0 - sonja1)

Nämä mustat korkokengät muuten kantoivat minua viikonloppuna häissä kokopäivän. Aivan ihanat häät! <3>

Koska etsin pitkään valkeita kenkiä kesäjuhliin, lähdin suosikki kenkäkaupunkiini Lappeenrantaan etsimään sopivia yksilöitä. Ja ei siellä suosikki kenkäkauppani pettänyt minua nytkään. Kenkäkauppa Spiraalista löysin puoleen hintaan nämä aivan ihanat VAGABONDIN popot. Ainoa miinushan oli etteivät nämä nyt olleet niin sirot ja vielä vähemmän valkoiset, mutta lähtivät kuitenkin mukaani mitään mukisematta.

Ja vihdoin! Löysin valkoiset kengät juhliini. Ja juuri ja juuri ajoissa. Tango merkkiset kengät juuri passelit jalassa. Näissä jaksaa sipsuttaa vaikka kokopäivän. Onnekseni hyvä ystävä oli apuna ja ohjasi minua Helsingissä kaupasta kauppaan kunnes löysin nämä yksilöt. Kiitos ja kumarrus!

Noin. Nyt ne on esitelty. Koskahan tää kengän ostohimo alkaa hälvetä...

ompelu päivitys

Huomasimpa tuossa, että onhan minulla ollut kukkaro jo kauan käytössä, vaikka sitä ei tänne ole laitettukaan näkyviin. Tässä se nyt on. Ensimmäiseni. klipsin kiinnitin liimalla ja yritin sitä myös vähän puristella kiinni, mutta siitä jäi aika ikäviä jälkiä. Kaunis se ei myöskään sisältä ole, mutta onneksi sinne ei muut näe kuin minä :)

Tässä on ikuisuusprojektini. Ostin tämän joskus 2000-luvun (kuulostaa jo melkein esihistorialliselle) alkupuolella. Taitaa olla alkujaan Blendin laukku. Ensi töikseni irrotin siitä vesikrassista (tai jostain vastaavasta materiaalista) tehdyn yläosan irti. Siinä olivat myös sankaimet ja suljinhässäke, ne myös irrotin ja otin talteen. pari vuotta eteenpäin ompelin siihen tuon pitsin. ja taas parivuotta vierähti ja tämän vuoden projekti oli laittaa siihen pitsin päälle tuo kanttinauha. Nätisti sekään ei siihen tullut laitettua kun palaa (nurmikko, grillipihvit, nahka, lassie kotiin,) pinna ja päre. Mutta onhan kiinni. Ehkä sitten parin vuoden päästä sitten kiinnitetään hihnakkeet ja suljinhässäke. En kyllä malta odottaa että tuota pääsen käyttämään. On se niin söpötin. Ehkä siis saan sen valmiiksi jo tänäkesänä (muka).

Tässä kuvassa vähän lähempää mimmonen pitsi reunaan tuli ja kuinka ompelijaneropattimatti osas ommella vinosti :D

Nyt pitäs saada lisää ideoita mitä tekis. Kauhee hirvee tarve olis jotain saada tehä. Onneksi yheltä ihanalta sain "kirppis" ostoksia... Ja jostain niistä jo sain visioita. Ehkäpä alan surrutella. Tai ideoita otetaan vastaan (winkiewinkie)!!!

SAMMAKKO!

Saan jatkuvasti kuulla isältäni siitä, että pienenä keräsin kaikenmaailman mönkiäiset maasta ja ne olivat kavereitani. Kuitenkin suurimmat suosikkini olivat sisiliskot ja SAMMAKOT! *syrän* Aivan ihania veitikoita!

Keskiviikkona mökkeillessä ja mansikoita syödessä meinasin tehdä pahimman teon ikinä! Tallata sammakonpojan! :O Onneksi näin sen ajoissa! Niitä oli useampia, yritin niitä opettaa istumaan paikallaan, mutta eivät kuunnelleet. Sain kuitenkin pari kuvaa ja näkyypä niistä pikkuruisen kokoluokkakin.

Ehkä myöhemmin tänäkesänä törmään vielä niihin sisiliskoihinkin! Niitä odotellessa!

Huh hellettä...

...sanoi Sohvi pakaste altaasta. Katselin kauhulla ensiviikon sääennusteita Kouvolaan! En tiedä enää olenko leppoisan (räntä)sateen paiskomassa Suomen kesässä vai missä, muttä nämä lämmöt alkavat jo tuntumaan nahkoissa ja jaksamisessa.

Kyseiset ennusteet löytyivät Forecan sivuilta. Ilmatieteenlaitos kuitenkin lupaili vähän lempeämpää lämpötilaa joka pysyisi tuossa 30 asteen hujakoilla. Nähkääs sen taas sitten ensiviikolla.

APUA!

Tänään tunsin onnen niin kovasti, että en tiennyt mitä tehdä! Työpäivä oli oikein mukava, kiitos ihanien työkavereiden. Ja maininnan saakoon myös pakastekaappi joka jäähdytti miuta mukavasti näinä tukahduttavina hellepäivinä. Tänään oli myös määrä leikata nurmikko. Kotiin tullessa miuta kuitenkin odotti rakkaudenosoitus! Sen nähtyäni olin sanaton ja juoksin häntääni kiinni. Ei sitä tunnetta voi selittää... Se on koettava.

Miten pienillä teioilla voi olla näin suuri vaikutus?

Orkku päivitys

Näitä veijareitapa ei taida olla aikoihin esitelty. Eiköhän siis taas laiteta päivitetty orkidea kavalkadi.

^ Ensimmäisenä on Perhoskämmekkä, jonka ostimme äidille 60-vuotislahjaksi. Koska hänellä oli "hieman" varjoisa kasvupaikka, sain sen hoitoon nykyiseen minulaan. Melkein kolmevuotta se oli kukkimatta ja nyt kukkii jo toistamiseen tänävuonna. AIVAN IHANA! Ja kukat ovat melkein kämmenen kokoisia!

^ Tässä minun oma perhoskämmekkä. Tämän kukat eivät ole läheskään yhtäsuuret kuin edeltäjänsä, mutta niitä on sitäkin enemmän. Aiemmin sain tälle vain kolme kukkaa aikaan (syytän patteria ja suoraa auringonvaloa!), kun nyt niitä tulla tupruttaa kokoajan lisää! Taitaa edes joku tykätä näistä lämpimistä ilmoista.

^ Tämä kaunokki on aivan uusi! Sain sen eilen pupulta! Minun kyllä piti se itse ostaa, mutta en kuulemma turhan usein kukkia saa niin ei hän sen investoi. Nämä erilaiset lajikkeet houkuttavat aina minua ostamaan uusia ja uusia orkideoja (mihinkä saan nämä kohta mahtumaan?). Siksi en käy usein kaupoissa. Tämänkin haluamiseen oli syy sen halpa hinta. Hong Kongissa vain 3,95 €. Melkein kaikki yksilöt olivat tosin aika nuukahtaneen näköisiä (kun ne pönttöpäät ei osaa/kerkeä kastella raukkoja oikein), niin piti yritä valita paras.

^ Tämä on edellisen kerran Plantagenin ale löytö. Tämäkin taisi olla viiden euron luokkaa. Tekee tosi jännän kukan. Ei meinaan aukea tuosta enempää. Ja minulla tosiaan tehnyt vain tuon yhden kukan kerrallaan. Tainnut kuivastakin aika paljon kärsiä, kun uutta lehteä pukatessa ne ovat aivan ryppyisiä. Mutta kerran viikossa uittaa näitä saa nyt riittää... Aikaa kun menee muuhunkin. Katsellaan sitten taas mitä talvi näille veijareille tekee. Tuleeko kukkaa vai odotetaanko ensi kesää ...

Kesä, sauna, järvi...

...mitä muuta sitä voi hellepäivänä toivoa... TOTTA! Grillimakkaraa! Meillä sitä ei yleensä syödä (koska mies on kranttu, minulle kyllä maittaisi), joten se maistuu vieläkin vaikka kesä on näin pitkällä. Kuitenkin postauksen ideana oli saada teidät kaupungissa ruudunäärellä (mahdollisesti jopa toimistossa) istuvat ihmisystäväni kateelliseksi, koska itse liotan itteäni järvessä ja paistan (siis todellakin.. oikein käristän) itteäin auringossa.

Kuvassa on siis kanssaeläjäni ^ (muurahainen), mutta hän piiloutuu koivunrunkoon hyvin.

Auringon lasku oli mahtava. Valitettavasti meidän rannasta sitä ei näkynyt kunnolla, mutta autolla kotiin suunnatessa viimoiset punaiset säteet osuivat silmiin taustapeilistä. Tässä yritetty tuo aurinko ikuistaa, mutta kyllä se paloi silmiini kauniimpana (missä viipyy järkkäri miulle?!?).

Ja tänne viimesenä huomiona: "Miksi minua kiehtoo yksinäiset puut?" esim. yksi puu pellolla tai kuten kuvassa hakkuu alueelle jätetty yksinäinen kikkana puu. Ehkä siinä jokin karukauneus on joka miun silmään pistää.

rannalla on sitä jotain...

...mitä ei kaupungissa nää. Rauhaa ja hiljaisuutta. Ja empä näytä olevan ainoa joka on pesänrakennuspuuhissa...

Isuli oli löytänyt jostain hienon maitotonkan ja nyt se on edustamassa oven pielessä kauniin kukkien kera! Pisteet Mamille!

Myös ruohosipuli on loistossaan järvenrannalla. Omani ovat niin pieniä näihin verrattuna, että eihän niitä kehtaa edes esitellä enää. Ei muuta kun niks naks ja salaattiin.
Ja viimeisenä henkilökohtainen herkkuni. Naudan kuivaliha! Ikuista lihansyöjää on vaikea pysäyttä tämän herkun kohdalla! Poro olisi vielä herkumpaa... ja kalliimpaa...

Nautinnollisia kesähetkiä! Itsekin pistäydyn pääkaupungissamme nauttimassa upeasta kelistä, kaupungista ja SEURASTA!

Rakkautta on...

...yhteinen koti!

Kyllähän me yhdessä on punkattu, ja osoitekin on ollut yhteinen, mutta nyt on annettu toinen asunto kokonaan poies ja samankaton alla ollaan kaikkine tavaroinemme.

Kun ei sille vaan voi mitää ku oon tällänen pähee likka...
.. ni ukolle kävi näin... ;)

Ja sitten asian vierestä. Nuo Kim Casalin piirrokset on muuten aivan mielettömän ihania. Jostain netin (vai lehtien, kun ei harva pää muista) syövereistä olen joskus lukenut, että ujo Kim on jättänyt näitä lappusia miehelle, josta myöhemmin tuli hänen aviomiehensä. Jos ei ole uskallusta sanoihin niin ainakin tekoihin. <3>