[kirjoita tähän otsikko]

Tämä on kirja-analyysini kirjasta Jumalat juhlivat öisin, kirjoittajana Donna Tartt.

KuvaWSOY:n sivuilta

Kirja kertoo köyhästä pojasta joka pääsee opiskelemaan apurahalla Hambden Collegeen. Koulussa poika tapaaklassisen kielen opiskelijoita (latinaa) ja ystävystyy heidän kanssaan. Tästä kaikki alkaa. Myöhemmin hän saa kuulla rikoksesta jonka hänen uudet ystävänsä ovat tehneet ja hän joutuu vyyhtiin mukaan.

Kuulostaa siis hyvältä kirjalta, eikö?

Tässä mielipiteeni pohjustuksia:
1. Luin kirjasta kertovan tekstin ja innostuin kirjasta äärettömästi. Kuulastaa niin hyvältä, että tämä on pakko saada. Ja näin tilasin kirjan kotiin.
2. Kirja saapuu pikaisesti ja alan lukea kirjaa. Alku on hankalaa. Näin ajattelen ennen kuin pääsen kirjaan mukaan.
3. On vuosi 2007
4. Luin kirjaa iltaisin nukkumaan mennessä noin vuoden ajan ja pääsin noin puoliväliin enkä vieläkään ole päässyt kirjaan mukaan.
5. Kirja unohtuu ja muutan paikoista toisiin ja kolmansiin ja jne.
6. Palaan takaisin synnyinkotiini ja löydän kirjan vanhalta yöpöydältä, jossa ennen vietin kesäni ja alan taas lukea sitä. Se on edelleen yhtä puuduttavaa, mutta päätän etten lannistu. On vuosi 2009.
7.Muutan jälleen. Ja muutan jälleen myös takasin. Löydän jälleen kirjan. Se ei ole vieläkään luettu. On vuosi 2010. Yritän. Löydän jotain paljon kiinnostavampia teoksia.
8. Katson, että enää muutama sivu. Pystyn taistelemaan. Ja vihdoin, tulee epilogi. JA EI HITTO KUN SEKIN ON PITKÄ!
9. Saan kirjan luettua! Tein sen!

Oikeastaan teksti ei enää edes kiinnostanut, vaan työ että kirja tulee luettua oli tärkeämpi. Kertooko tämä jo tarpeeksi arviotani kirjasta?

Ja lopuksi se mikä sai minut lukemaan kirjan loppuun oli tämä arvio:

"Murhamysteerinä se on parhaita mitä olen lukenyt. Mutta esikoisromaanina se todellakin salpaa minulta hengen, niin taitava se on. Ruth Rendell"

Nyt tiedän olevani sivistymätön, sillä en löytänyt tuosta mitään mikä saisi minut edes pidättelemään hengitystäni.

Vetää sanattomaksi (kuten otsikko)