vuosipäivä

Meidän perheessä koitti virallinen yhteinen vuosipäivä viikonlopulla.


Itse onnittelin vastapuolta viemällä hänet ja itseni jo edellisenä viikonloppuna rentoutumaan toiseen kaupunkiin hotelliin. Ja minua muistetiin jollakin söpöllä *syrän*


Lisää tälläisiä vuosia!!!

Kirppistelyä

Ajattelin, että nyt on aika käydä varaamassa itselle pöytä paikalliselta kirpputorilta ja saada kevään kunniaksi kaapit siivottua... mutta miten siinä taas kävikään?

Tulin, Näin, Ostin.



Nanny Stillin Riihimäen Lasille suunnittelemat Kirsi sarjaan kuuluvat jälkiruokamaljat. Kirsikat ovat vaan niin ihania (syrän)

Lisäksi ostin iittalan kastehelmi lautasen. yhden kappaleen. Tykkään niistä kovin. Ostin myös lasisen maljan, jollaisia kaikilla on! minullakin nyt kahdessa koossa. Yritin netistä löytää kuvaa tästä maljasta, kun en itse sitä jaksanut kuvata, mutta niitäpä löytyi vain astia vuokrausfirmojen sivuilta. Pöh. Eli ei tullut kuvaa... vain linkki.

Vielä muutamia laseja tuli mukaani. Ensin neljä kappaletta napsuttelu laseja, joita meiltä ei vielä löytynyt (täh?) ja sitten kuusi kappaletta sydän laseja, joita muistan käyttäneeni lapsuudessani, mutta kenellä näitä oli? Mamilla vai mummolla? Vai kenties jollain muulla?


Kertokaa ihmeessä jos nämä tunnistatte, joksikin tietyksi lasiksi. Näistä en tietoa löytänyt netistäkään. Tuskin ovat mitään tisainia, mutta mukava muisto vie minut lapsuuteen.

tässä vielä lähempi kuva sydämistä. Ne tosiaan ovat väärinpäin lasissa :D Kuvion merkityshän voi tästä muuttua, mutta minä olen mieltänyt nämä sydänlaseiksi.

Näistä kaikista lasi esineistä pulitin vaivaiset 6 euroa. Ei paha! Sain muuten pöydänkin varattua.

e.l.f.-kosmetiikka

Löysin jostakin blogista (jonka nimeä en taas tietenkään enää muista) erittäin huokean, kosmetiikkaa myyvän nettikaupan. Päätimpä siis itsekin kokeilla näitä.

Aloitetaan alusta. Nettikauppa oli hyvin helppokäyttöinen ja he toimittivat tavarat suomeen! Jes! Täältä siis tilaan. Onhan näitä kokeiltava kun ovat niin edullisia. Tilaus ja maksu kävivät käden käänteessä. Aamupäivällä laitoin tilauksen ja jo iltapäivällä puhelimeeni pärähti viesti, että tilauksesi on pakattu ja postitettu. TÄH?

Toimituskulut olivat edulliset, pieni paketti postiluukkuun saakka vaivaisella viidellä eurolla. Miksi Suomessa lähettäminen maksaa maltaita, jos maiden yli lähettäminen on noin edullista? Toimituskin tuli alle viikossa perille, vaikka välissä oli viikonloppu. Olisinko tilannut torstaina ja paketti oli kotona jo tiistaina.

Sitten niihin itse meikkeihin. Tämmöistä paketistani paljastui:


Luomiväri, sävyt oliivi ja voidemainen eggplant(munakoiso?), luomivärin pohjuste, nestemäinen ja voidemainen eyeliner mustana tietenkin, All over color stick (joka kuulostaa hieman kaksimieliseltä), kahdet erilaiset tekoräpsyt ja kynsilakat sävyt fire coral ja mint cream.

Koska kevättä on jo niin paljon rinnassa, (näkyi myös tilauksen sävyissä) niin loihdin siis kevät meikin oliivin värisellä luomiväriduolla.


Tähän sävyyn rakastuin ja tätä on nähty sittemmin useammin naamallani :) Pohjuste auttaa väriä pysymään ja näkymään paremmin.

Tuota munakoison sävyä en oikein osaa käyttää... Kerran sitä kokeilin ja tuntui niin tummalta, että ehkä se vielä päätyy uuteen kotiin (halukkaita kodin lahjoittajia?), vai johtuuko se voidemaisesta koostumuksesta, sano se? Kynsilakat taas ovat aivan ihania. Joutuu niitä tosin monta kerrosta laittamaan ennenkuin saa oikean sävyn, mutta kuivuvat suht nopeasti ja kestävät sitten muutaman päivän menoa. Voidemaisen linerin käyttöä vielä opettelen, mutta se vaikuttaa pysyvän hyvin ja sillä saa sekä utuista että tarkkaa jälkeä (ei tosin niin tarkkaa kuin nestemäisellä linerilla). Rärsyttimiä en ole käyttänyt (koskaan minkäänlaisia), joten saan nähdä tulevatko koskaan käyttöön ;)

Räpsyväriä en viitsinyt tilata, koska siitä olen niin tarkka. VAIN PARAS KÄY MINULLE! ;) Eli jos jollain on kokemuksia E.L.F.:n maskarasta niin kertokaa ihmeessä!

Ja jos joku tuttu haluaa säästää (noissa hurjissa 3,95 £ eli alle 5 €) postikuluissa, niin tulen mielelläni mukaan tilaukseen kasvattamaan kosmetiikka arsenaaliani :)

Mustikkavadelma-ruispiirakka

Hirveä into leipoa jotain helppoa ja hyvää. Pakastimesta löytyi mustikoita ja vadelmia. Mitä muuta niistä voi loitia kuin mammanmarjapiiraan?

Resepti on siis vanha tuttu mamman piirakka ohje muropohjineen, mutta itse vaihdoin tavalliset jauhot ruis-sellaisiin. Ruis ja mustikat kun ovat kuin luotuja toisilleen (mielestäni)! Ja vadelmatkin menivät siellä sulassa sovussa.


Piiraita tuli kaksi, joista toisen tein pelkästään mustikkaisena. Se meni eräälle odottajalle. Toisen, jossa oli myös vadelmaa jätin kotiin miehen houkuttimeksi.

Jostain syystä vaikka leipomisinto oli suurin, ei syömis into ollut aivan yhtä suuri. Maistettua tuli kyllä tekelettä, mutta kun se ei kotona näyttänyt menevän kaupaksi, niin vein sen töihin. Sielläpä onneksi oli monta herkkusuuta, jotka sen söivät poies kuleksimasta. Kiitos heille!

Ehkä näin kevättä kohti mennessä into kaikkeen muuhunkin palaa... Alkuvuonna kun on tuntunut olevan into hukassa tai vain hyvin väliaikaista ihan minkätahansa osalta. Ehkä tästä vielä käynnistytään...

kun ei puikko luista...

hyvinkin hitaasti eteneviin käsitöihin ei paljon kameran kanssa ole aihetta mennä, joten näytettäköön mitä muuta on tapahtunut kuva kokoelman kanssa.

päivä 29

päivä 32

päivä 33

päivä 35

päivä 37, hattupäiset tyypit

Ps. kuvista saattoi löytyä myös vihjeitä miksei käsityöt ota edetäkseen...

Murha sydämellä

Mary Higgings Clark on ollut jo pitkään yksi suosikki kirjailijoistani. Hyvin harvasta hänen kirjoittamastaan kirjasta en ole pitänyt. Tämä nyt lukemani yksilö oli taas täys kymppi!

kuva täältä

Kuten aiemminkin mainittu, niin kirja pitää jännityksessä loppuun saakka ja murhaaja oli jälleen kerran erittäin epätodennäköisesti arvattavissa.

Täällä on näköjään meneillään "Lue kirjat loppuun ennen uuden aloittamista"- kausi. Nyt on enää yksi lukematta, mutta taidan silti jo aloittaa uuden jota olen jo jonnin aikaa odotellut...

Ansaittu kuolema

Patricia Cornwellin kirjoittama Ansaittu kuolema on Kay Scarpettan tutkimuksia -sarjan seitsemäs kirja. Kay Scarpetta on johtava kuolinsyyntutkija, joka vie mukanaan ratkomaan jännittäviä rikoksia.

Kuva täältä

Kyseisen kirjan lukemisen olen aloittanut yli vuosi sitten. En saanut sitä loppuun, sillä en yksinkertaisesti uskaltanut lukea sitä (oma muistiin pano: ei jännäreitä ennen menkkoja). Nyt taitaa lääkitys olla kohdallaan, sillä ei enää pelottanut ja helmikuun aikana sain sen taas käteen ja luin loppuun.

Patricia Cornwell pitää lukijan jännityksessä kirjan loppuun saakka, ennen kuin paljastaa murhaajan. Jo kirjan alussa jää kiinni jännittävään juoneen. Itse tosin innostukseni lopahtaa aina lopussa kun murhaaja paljastuu, niin en jaksaisi millään lukea kirjaa loppuun. Höh! Mutta hyvä pätkä ja suosittelen jälleen jännärin ystäville.

Lomalla...

...on käyty. Viikko vietettiin Kanarialla. Tarkemmin Teneriffalla Los Cristianoksella. Se oli oikein mukava ja rauhallinen pikkukaupunki. Jos halusi enemmän turisti fiilistä, voi poiketa viereiseen Playa de las Americasiin. Siellä me ei viihdytty kuin yksi päivä.

Matka meni niin nappiin kun odottaa voi. Aurinko paistoi ja lämmintä oli yli 20 joka päivä. Hirveän kylmä siis paikallisille. Heilläpä oli toppatakit ja villahuivit. Itse juoksenteli hamosissa ja shotsiloissa.Vaikka pilviä näkyi, eivät ne olleet auringon tiellä eikä ne varsinkaan sataneet.



Rannalla sai lekotella. Tuntuipa ihanalta, kun hiekka poltti jalkapohjia. Nyt se on enää muisto. Muistona on lisäksi myös tuolla kyseisellä rannalla otetut punarajat nahkoissa (minä kun en rusketu!).





Erityisen mukavaa oli ihailla paikallista kasvistoa. Kaikesta en kuvia ottanut, mutta muutamia tässä esiteltynä. Hassua oli huomata, että meidän ruukkukukat kasvavat siellä pensaina. (tästä voi varmaan jo huomata etten ole aiemmin piipahdellut ulkomailla) Ja tuntui, kuin heidän rikkaruohonsakin olisi meillä jokin luksus kasvi. Upeita kuitenkin ovat, ei voi muuta sanoa!


Koska teneriffalla oli maailman 3. suurin toimiva tulivuori, oli sitä pakko päästä ihastelmaan. Korkeus eroista johtuen, koko saaren pystyi jakamaan kaikkiin neljään kasvillisuus vyöhykkeisiin. Me majoituimme trooppisella vyöhykkeellä, mutta matkalla Teidelle, eli edellämainitulle tulivuorelle, pystyi hyvin havaitsemaan kuinka kasvillisuus vyöhykkeet vaihtuivat välimerenkasvillisuusvyöhykkeestä havumetsävyöhykkeelle ja siitä taas vuoristokasvillisuuteen. WAU!



Matkanjärjestäjältä sai ostettua mukavia retkiä vapaa-ajan viettoon ja saaren tutustumiseen. Teiden retken lisäksi kävimme hieman sukeltelemassa. Ei tosin kastuttu ollenkaan. Oltiin meinaan sukellusveneen sisällä kaiken aikaa. Sukellusvenekin oli turvallinen Turussa valmistettu kapine ;) Ei hiekkaisissa vesissä paljon ollut nähtävää, mutta kokemusta senkin edestä.


Itse matkailuna käytiin tutustumassa Teneriffan pääkaupunkiin Santa Cruziin. Itse intoonnuin shoppailemaan, kun muruseni yritti hillitä itseään kun ei tästä puuhasta pidä sitten pätkääkään. :) Pääkaupunki oli hieman pettymys, koska siellä ei ollut paljon nähtävää. Tai mistä sitä tietää vaikka olisi ollutkin, mutta kun meilläpä ei ollut karttaa niin ei edes tiedetty minne mennä :D




Vaikka usein puhutaan siitä mitä uskaltaa syödä ulkomailla, niin me ainakin syötiin kaikkea. Valitettavasti lämpimistä ruoista ei oli niinkään kuvia, sillä en-tiedä-ketä hävetti aina kun otin kameran esiin ja olisin halunnut ikuistaa KAIKEN! Hyvää oli ja suosittelen kokeilemaan paikallisia ruokia!


Jos koti-ikävä olisi yllättänyt matkan aikana, olisi aina voinut lähteä tallaamaan "Suomen katua". ;)