Äidin pikku pyöveli

Claire Castillonin kirjoittama äidin pikku pyöveli on novelli kokoelma, jonka aiheena ovat äidit ja tyttäret ja heidän väliset suhteensa.

Kuten jo kirjan kuvauksessa kerrotaan:

"Rakkaus ilmenee lukuisin eri tavoin ja se ei aina ole kaunista."

Pitää hyvin paikkansa. Tunne kuohuja tämän kirjan lukijalle ainakin tulee (siis ainakin minulle) ja vaikkei tytär-äiti-suhteeni koskaan ole satukirjasta ollutkaan, pidän sitä tämän jälkeen aivan ihanana ja hyvänä. Minulle.

Suosittelen siis...

Syrän kaulaan

Ystäväni (isolla Y:llä) soitti ja kertoi, että postilaatikossani on pommi. No ei tarkoittanut oikeaa pommia, vaan joululahjaa, jota olen odottanut puolitoista vuotta. En ole kuulemma sitä aiemmin saanut koska olen ollut tosi tuhma (tota nyt ei usko kukaan). Unohdin koko soiton ja seuraavana päivänä minua odotti viesti "Haitko pommin?" Ja silloin juoksin huolesta neliskulmaisena ja vähintään kaikkia viittä jalkaa käyttäen postiluukulle. Ja siellä se oli! IHANA!

Kyyneleitä tuli vieritettyä useita kun tätä sovittelin. Siitä päivästä asti se on koristanut minua, JOKA PÄIVÄ! (tosin ei päiväkään ole montaa mennyt)

Muuten, miehike on nyt lyöty! Kun ei itse ole lahjonut millään, mitä voisin kantaa hänestä muistona mukana ja kiinni minussa, niin tuli pahoittelu esitettyä prinsessalle! (siis minulle)

Omenapiirakka

Kokeilin eilen sokeritonta leivontaa. Aiheena se on minulle tuntematon. Katselin nimeltämainitsemattomassa kaupassa sokeri hyllyllä sokereita ja ajattelinkin vaihteen vuoksi ottaa makeutusjauhetta. Tarkoitus oli saada aikaan omenapiirakka. Kuvaukseen ei näköjään ole oikein jaksettu panostaa. Mutta kuvallinen ilmoitus myy paremmin, eikö se niin ole? :D

Tässä on tulokas uuniin menossa.



ja tässä valmiina maisteltuna.


Tulos oli aika kuivahko. Maku oli muuten ihan hyvä. Taisin paistaa sitä liian kauan. Tätä voisi siis tehdä vaikka uudestaan.

Lisäilin ohjeen annostukseen oman pääni mukaan raaka-aineita, että sain taikinasta sellaisen koostumuksen kun halusin. Jos taikina on liian paksu lisäsin maitoa, jos taas liian litku lisäsin jauhoja. Jos makeudesta ei ollu tietoakaan niin lisäsin taas vähän makeutus jauhetta.

Tässä ohje ilman lisäyksiäni:

125 g rasvaa
1 dl sokeria (käytin itse tässä 2 dl makeutusjauhetta)
3 dl jauhoja

sekoita nämä ainekset ensin rasva ja makeutusjauhe/sokeri sitten jauhot. Ota muruseoksesta noin desi sivuun ja jatka taikinan tekoa seuraavasti:

1 muna
1 tl leivinjauhetta
1 rl vaniljasokeria (ei sokerittomaan tätä tullut ollenkaan)
1 dl maitoa

päälle omenoita oman maun mukaan.

Kun taikinan kaikki ainesosat on sekoitettu keskenään, kaadetaan taikina piirakkavuokaan. Päälle omenalohkoja ja niiden päälle taas makeutusjauhetta (sokeria) ja kanelia, sekä siellä desin mitassa oleva murutaikina seos. Ei muutaku 200 asteiseen uuniin ja noin 35 min. Itsehän pidin taas varmaan 50 min, mutta se oli liikaa. Siksikin siis ehkä kuivaa.

tossu raportti - valmiit

Nyt ovat miehikkeen tossukat valmiit.

Ensin pesin ne 40 asteessa (pikana) ja totesin, että ne eivät huopuneet tarpeeksi ja olivat vielä isotkin. Seuraavaksi pesin ne 60 asteessa (pikana) ja silloin kerkesivät jo vähän huopua. Tossut olisi pitänyt harjata jotta olisi jäänyt huopuneempi pinta. En tehnyt sitä. Huopuneet ne nyt olivat silti. Leikkasin vielä muutaman sentin auki tossun suu osassa, jotta ne ovat helpommat vetästä jalkaan. Soviteltiin niitä miehikkeelle ja venyteltiin vähän jotta saatiin hyvän malliset niistä.

Nyt ei muutakin tekemään itselle samanlaiset ja tietysti samassa värissä. Enhän nyt tahdo kakkoseksi jäädä. Jotkus käyttää samanlaisia tuuliasuja. Me edetään hitaammin ja käytetään samanlaisia tossuja! :)

Tällä pesee!

Ostin joitakin hetkiä sitten uuden shampoon ja hoitoaineen. Käytin ennen (siskolta saamiani, kiitos) parturi kampaamon tuotteita. Kun ne loppuivat en enää raaskinut ostaa niitä lisää. Tukka on tullut puhtaaksi perus mössöilläkin. Kuitenkin jäin kaipaamaan sitä tunnetta joka tukkaan jäi kun käytti parturikampaamoiden tuotteita. Nyt siis ajattelin, että panostan niihin itse. Ostin Four reason sarjan shampoon ja hoitoaineen jotka lupasivat tuuheuttaa hiuksia. NE TEKIVÄT PALJON MUUTAKIN! MINUSTA TULI PRINSESSA! (tai ainakin siltä tuntui!)

Tähän sarjaan päädyin, koska se oli edullinen, mutta kuitenkin parturikampaamotuote, joten luotin että se olisi myös hyvä, JA KYLLÄ! Se myi itsensä minulle! Tällä hetkellä en vaihtaisi sitä mihinkään! Suosittelen siis!



Täältä voi lukea tuotteesta lisää tuotesarjasta, jos tämä kiinnosti!

tossu raportti

Eilen kävin (taas) ostelemassa lankoja. Ja haluaisin toteuttaa kaulahuivin, jonka näin Kaitaliinan blogissa. (kuva alla, sieltä blogista)


Se oli niin nätti ja monikäyttöinen. Aion sen vielä tehdä. Samalla kuitenkin päätin, että ei enää yhtään keskeneräistä työtä lisää. Joten pitää saada tehtyä jotain valmiiksi ennen kuin aloitan uuden. Tai vaihtoehtoisesti purkaa langoiksi jotain, mistä en tule todennäköisesti koskaan saamaan valmista.

Tämän vuoksi lankoja läksinkin ostamaan. Piti saada tossut valmiiksi (ne ovat lähimpänä valmista). Tänään sain ne tehtyä valmiiksi ja onnesta soikeana ompelin niihin kiinni pakastuspusseja etteivät huovu yhteen ja pesin ne ohjeen mukaan (tosin vain pikatoiminnolla). Nyt suosittelen että ne pestäisiin enemmän kuin 40 asteessa. Tai ainakin niin aion itse tehdä. Katsotaan mitä niistä sitten tulee. Nyt ne eivät ainakaan ole paljon huopuneet ja kutistumisestakaan ei näytä olevan paljon tietoa. Langan pätkistä pyörittelin samalla palloja, jotka myös huovutin (siis yritin huovuttaa), nekin menevät uuteen pesuun.

Mutta nyt saan siis aloittaa uuden työn. En vain vielä tiedä aloitanko kaulahuivin jonka äsken esittelin, vai aloitanko pienen pienet tossuset pienen pienelle pojalle. Laitetaan tämä siis harkintaan.

parasta sadepäivän viettoa

Tulipa pitkästä aikaan käytyä. Ja nyt mentiin asenteella: "Mitään ei tarvita!". Kuitenkin sitä tuli löydettyä jotain jännää. Ja iloisimmaksi tulin, koska kerrankin löysin jotain edullisesti. Löysinhän toki hyvin-ei-toivotusti-hinnoiteltujakin tuotteita, mutta jätin ne suitta suruitta hengareihin.

Tässäpä satoa matkalta:

Villaneule, juuri kun taas syksy miut hurahduttaa näihin. Ja sopivasti pikkurahalla!

Ja katso noita nappeja! IIhanat! Ja nuo kuviot on myös kivoja. Himottaa vaan alkaa itsekin kutomaan!


Mukaan tarttui myös lasipurkki kannella ja hopeinen (?) maitokannun alunen. Olivat niin söpöjä ja edullisia ettei voinut jättää notkumaan. Lisäksi tuo kaikkien kuvien alla ollut huopa on löytöjä kyseiseltä reissulta.

Eiköhän nämä taas hetken lämmitä. Laittoi ainakin katsomaan vaatekaapin läpi. Löytyi taas vaatteita, joita meinasin viedä myyntiin. Kunhan vaan kerkeän saada tehtyä jotain sen eteen. :D

Näiden kuvien ottaminen saa minut aina haluamaan parempaa kameraa. Tahtoaisin niin järkkäriä! Sitä odotellessa tällä näppäillään mitä saadaan ja yritetään opetella perustekniikoita.

[kirjoita tähän otsikko]

Tämä on kirja-analyysini kirjasta Jumalat juhlivat öisin, kirjoittajana Donna Tartt.

KuvaWSOY:n sivuilta

Kirja kertoo köyhästä pojasta joka pääsee opiskelemaan apurahalla Hambden Collegeen. Koulussa poika tapaaklassisen kielen opiskelijoita (latinaa) ja ystävystyy heidän kanssaan. Tästä kaikki alkaa. Myöhemmin hän saa kuulla rikoksesta jonka hänen uudet ystävänsä ovat tehneet ja hän joutuu vyyhtiin mukaan.

Kuulostaa siis hyvältä kirjalta, eikö?

Tässä mielipiteeni pohjustuksia:
1. Luin kirjasta kertovan tekstin ja innostuin kirjasta äärettömästi. Kuulastaa niin hyvältä, että tämä on pakko saada. Ja näin tilasin kirjan kotiin.
2. Kirja saapuu pikaisesti ja alan lukea kirjaa. Alku on hankalaa. Näin ajattelen ennen kuin pääsen kirjaan mukaan.
3. On vuosi 2007
4. Luin kirjaa iltaisin nukkumaan mennessä noin vuoden ajan ja pääsin noin puoliväliin enkä vieläkään ole päässyt kirjaan mukaan.
5. Kirja unohtuu ja muutan paikoista toisiin ja kolmansiin ja jne.
6. Palaan takaisin synnyinkotiini ja löydän kirjan vanhalta yöpöydältä, jossa ennen vietin kesäni ja alan taas lukea sitä. Se on edelleen yhtä puuduttavaa, mutta päätän etten lannistu. On vuosi 2009.
7.Muutan jälleen. Ja muutan jälleen myös takasin. Löydän jälleen kirjan. Se ei ole vieläkään luettu. On vuosi 2010. Yritän. Löydän jotain paljon kiinnostavampia teoksia.
8. Katson, että enää muutama sivu. Pystyn taistelemaan. Ja vihdoin, tulee epilogi. JA EI HITTO KUN SEKIN ON PITKÄ!
9. Saan kirjan luettua! Tein sen!

Oikeastaan teksti ei enää edes kiinnostanut, vaan työ että kirja tulee luettua oli tärkeämpi. Kertooko tämä jo tarpeeksi arviotani kirjasta?

Ja lopuksi se mikä sai minut lukemaan kirjan loppuun oli tämä arvio:

"Murhamysteerinä se on parhaita mitä olen lukenyt. Mutta esikoisromaanina se todellakin salpaa minulta hengen, niin taitava se on. Ruth Rendell"

Nyt tiedän olevani sivistymätön, sillä en löytänyt tuosta mitään mikä saisi minut edes pidättelemään hengitystäni.

Vetää sanattomaksi (kuten otsikko)

kävelyllä...

aamukastetta kirpeässä, mutta lämpenevässä aamussa


taas luontohavaintojani, kysymys kuuluu:
Mikä Toukka?


Veikkaisin itse Heinähukan toukkaa, koska se on liikkeellä syksyllä. Muutoin olisin arvannut karvaisen ystävän olevan Ruostesiiven toukka (joka on ystävämme Googlen mukaan kevään asukkeja).

Ajatukset on nyt aivan muualla kun neteissä. Jatketaan siis opparin tekoa. Adios!

syksy tuo tullessaan...

...uusia harrastuksia. Näin ainakin olen tähän asti uskonut. Olen myös toivonut, että syksy toisi tullessaan taas himon liikuntaan. EI! Ei ole tuonut. Himoa on yritetty houkutella esille mm. liittymällä liikuntanettipäiväkirjaan, jossa voi seurata kavereiden liikuntaharrastuksia ja lisäillä omia harrastuksia aina kun on jotain liikuntaa harrastanut. Kannustusta toi kavereiden liikunta ja se että liikunta pisteitä sai mm. siivouksesta (ja rakastelusta, mutta enhän minä niillä kehtaa korrektina ihmisenä kerskua) Tämähän auttoikin... noin niinkuin aluksi. Nyt en uskalla mennä sivuille, jotta en näkisi miten heikosti olen itse liikkunut verrattuna kavereihin. ;D Voiko enää alemmas päästä?

Kuitenkin nyt löysin sen uuden (vanhan) lajin. Se on nimittäin virkkaus. Tänäänkin olisi pitänyt sitä opinnäytetyötä tehdä (tai ainakin jotain niistä kaikista rästitöistä), mutta kaikki aika meni yllättäen virkatessa. En pystynyt lopettamaan ennen kuin lanka loppui. Tuloksena 1 valmis tossu ja toinen puolikas tossu. Kun jälkimmäinenkin valmistuu, menevät he yhdessä elämänsä parhaaseen karuselllin: pesukoneeseen. Siellä ne sitten (toivottavasti) kivasti huopuvat. Sitten pääsen ne muotoilemaan. Toivottavasti nämä on Miehikkeelle sopivat. Väri on ainakin hänen toivomansa ;) (oikeesti?, -kyllä) Koko on nyt ihan mieletön, tein sen niin että hänen rocksit mahtui niihin, mutta huopuessaan niiden pitäisi kutistua 20 %. Toivotaan, että se riittää. Ohje täällä.


Eilen kavoin kaapin uumenista käsityölaatikkoni esiin (ensimmäinen virhe koulun kannalta). Sieltähän sitten löytyi kaikkia töitä jota on pitänyt tehdä jo vuosia sitten valmiiksi. Niistä uudestaan innostuneena yritän näköjään saada käteni rakoille. Tässä mielenkiintoisin rojekti.


Laittaa oikein itsensä jatkamaan itseään. Niin paljon siitä tykkään. Säilytyslaatikko tästä olisi tarkoitus tulla. Materiaalina vanha liian kapea lakana. Aitoa Uudelleen Käyttöä! (syrän). Tällaisia rojekteja täytyy keksiä lisää. Vinkkejä saa laittaa.

Juhli(j)a

Viimeviikonlopulla järjestin tyttöjen illan. Tavoitteena oli saada tärkeitä tytteliystäväisiäni koolle. Tavoite ei ihan toteutunut, mutta saimpahan toteuttaa toista tärkeää asiaa itselleni. Nimittäin sain leipoa. Kun kerran syöjiäkin on kutsuttu. Pidemmittä puheitta, tässä ovat illan antimet.

Hieman makiata tarjotaan. Rahkapiirakka.

resepti:

Päällinen:
8 dl jauhoja
4 dl sokeria
2 tl soodaa
2 tl leivinjauhetta
3 tl vaniljasokeria
250 g voisulaa

Pohja:
2 munaa
1 prk kermaviiliä

rahka väliin:
2 prk rahkaa
1prk kermaa
2 munaa
2 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria
1 sitruunan mehu

OHJE:
Sekoita päällisen kuivat aineet keskenään ja sekoita ne voisulaan. Puolita näin saamasi muruseos. Jätä puolet (tai vähän alle puolet) toiseen kulhoon ja jatka toisella puolikkaalla toisessa kulhossa tekemään piirakan pohjaa. Eli lisää tähän toiseen puolikkaaseen (joka on vähän enemmän kuin puolet) tuon pohjan aineet (munat ja kermaviili). Kaada pohja taikina leivinpaperilla vuoratulle uunipellille.

Jatka valmistamalla rahka. Vaahdota kermavaahto lisää rahka, sokerit ja sitruunamehu. Sekoita ja lisää munat. Kaada seos pohjataikinan päälle vuokaan.

Ripottele nyt se muruseos sieltä toisesta kupista tähän rahkaseoksen päälle ja VOLÁ! (vai mitä hä?)

Kypsennä piirasta uunissa 200 asteessa 30-40 minuuttia kunnes pinta saa kivan värin. (valitsemaasi väriä saat vapaasti odotella kuinka pitkään tahdotkaan, mutta sitä ei välttämättä tule ollenkaan. Varaudu siis pettymään) Näillä ohjeilla pitäisi saada herkullinen piiras uunista.



Suolaisen naposteltavan virkaa toimittivat voitaikinasta tehdyt suolapalat.

Näihin ohjeen tapainen:

1 voitaikina levy leikattiin 8 osaan. Paistetaan paketin ohjeen mukaan.

Kun palat on paistettu, annetaan niiden jäähtyä. Jäähtyneinä ne leikataan puoliksi ja täytetään.

Täytteenä käytin kahta erilaista:

Katkaraputäyte:
katkarapuja
ruohosipulituorejuustoa
ranskankermaa
mausteita maun mukaan mm. sipulia, paprikaa, pippuria

kinkkutäyte:
kinkkukuutioita
ruohosipulituorejuustoa
ranskankermaa
suolakurkkua
mausteita maun mukaan mm. pippuria, paprikaa

Nämä kolme lautasella nähtävää yksilöä oli jäljellä sunnuntai aamuna. Taisivat siis onnistua! Hyvä minä (taputtaa itseään selkään)

VIHDOINKIN!

SAIN JOTAIN UUTTA! Mikä on ihanampaa kuin ilahduttaa itseään ostelemalla. Tässä tapauksessa se on ollut oikeinkin mukavaa sillä muutamaan kuukauteen en ole ostanut melkeimpä mitään muuta kuin ruokaa.

Investoin siis keittiöön omaksi ilokseni, sillä siellä vietän kuitenkin hyvin paljon valveilla oloaikaani. Keittiö sai moisia juttuja:

^ lääkelaatikko
Pelkästään tän laatikon voimalla pitäs pysyä terveenä koko talvi *hymym*


Alunperin sipulipipuleille suunnittelin tämän korin ostavani, mutta kotona sipulit muuttivatkin rautapataan ja leivät muuttivat uuteen koriin. Pääsimpä muovisesta tarjoilukulhosta leipäastiana eroon.

Saunalle haluttiin pellavainen laudeliina ja tämä valittiin miss laudeliinaksi ja otettiin mukaan.


Vessassa liian pieni ja ahtaassa paikassa oleva naulakko saa väistää uuden leveämmän tieltä. Tai tämä nyt oli harhaan johtavaa, sillä naulakko tulee aivan uuteen paikkaan. Mutta tässä hän on:

Kaverikseen sai myös söpön sydämen, joka kertoo käyttötarkoituksen. Eiköhän näillä hieman piristetä mieltä (hetkeksi).

hämyinen iltavalo

Pidän takka tulesta. Sitä voisin katsella vaikka kokoillan ja vajota mietteisiini. Kun isi lämmittää takkaa, ja olen heillä käymässä, useimmiten jään myös istumaan takan eteen. Olenkin jo kauan halunnut kokeilla saako takan näyttämään kauniilta pelkillä kynttilöillä ja pääseekö sillä samaan tunnelmaan kuin kuin oikeiden puiden poltolla. Meillä kun on vain koristetakka, jonka lämmittämisessä ei ole mitään iloa, joten eikö kynttilät aja saman asian ja säästä rahaa kun ei tarvitse kutsua nokisutaria paikalle?

Erään illan tuloksia:

^ takan yllä olevassa sisennyksessä muutama tuikku

^ itse takassa olevat tuikut ja herrakkeen asettelemat puut koristeena (ja huom! vain koristeena)

Kokonaisuus näytti sitten tältä


Ei ehkä kaikkein kaunein tuo keltainen tiili, mutta siihen on tyydyttävä mitä on annettu, jollei viitsi ostamaan kaikkea omaksi ja alkaa remppaamaan. Ei sitä kaikkea raaski lapsuudenkodista muuttaa.

katse keittiöön

Sain taas vähän raivauttua ketiötä ja tehtyä siitä enemmän omani näköisen. Leipälaatikko sai lähteä, koska siellä ei ole aikoihin leipää säilytetty. Kulma hyllyn tyhjensin ja täytin mieleisilläni tavaroilla:

Oksa maitokannu on Raija Uosikkisen suunnittelema arabialle ja sitä on valmistettu 1953-1971 välisenä aikana. Nyt yksi niistä koristaa keittiön hyllyä. Kiitos Äipälle. Vaikkei näitä (tätä ja seuraavia kahta kannua) minulle omaksi antanutkaan :D


Tämä on niin ikään Raija Uosikkisen suunnittelema ja tätä on valmistettu vuosina 1958-1965. Arabian kannuja nämäkin. Ja nämä pilkut saa hengen salpaantumaan. Ihan minua!


Herkkusuun unelmia!

Ja tämän hörhön eläin kohde.


Tälläiseltä hylly nyt kokonaisuutena näyttää.

Unohtamatta tietenkään keittiön sydäntä... kovaäänistä seinäkelloa, jota ei sitäkään ole kauneudella pilattu :D


Huomenna (jos jaksan ja viitsin ja vielä huomenakin innostaa) on luvassa puutarha töitä. Tänään (ma, ajastettu teksti) sain vision kukkapenkistä ja ajattelin, että jos vaikka huomenna (ti) vapaapäivän kunniaksi sen pykäisisi. Tulppaanit maahan odottamaan ensikevättä :)

Mielikuvitus rajana

Kirjana aivan ihana. Cecilia Ahern piti minut taas kyynelissä, koska rakkaushömppätarina oli niin kaunis. syrän.


Pistää miettimään, että mistähän itse tuollaisen ystävän löytäisi... Ja kas! Muistan että minulla on sellaisia jo aivan elävässäkin elämässä! Yhdelle heistä suuri kiitos! Muunmuassa kirjan lainaamisesta! oot syrän!

Muuta ei tällä kerralla irtoa. Tarttukaa siihen. Lukekaa.

Häähuumaa

Oli rakkauden täyteinen viikonloppu. Häitä juhlittiin, jalat kipeiksi tanssittiin, posket kipeiksi puhuttiin ja naurettiin. Kyyneleitäkin tuli vain ilosta! Nuoret rakastuivat ensisilmäyksellä.

-- rakkauden juhlaa... (tässä on paljon sydämiä)

Eipä tuosta osaa sanoa mitään, mutta kaikki luultavasti tietää sen tunteen kun on umpionnellinen! Kuvat kertokoon sen mihin sanat ei riitä.

Hääauto (nam)


pari (syrän)



Häiden eväät (tässä on vain murto-osa)





Kukkia




yksityiskohtia



humppa juomaa (NOT) ja yks muru!(hih)


Vähän kyllä petyin kun en kimppua saanut, mutta täytyy taas odotella seuraavaa tilaisuutta ;) Paremman puoliskoni (ja se menee muuten just näin päin) sukulaiset olivat jo valmistautuneet tulemaan ensivuonna taas suomeen juhlimaan (hih) Mutta sen aika ei ole vielä!

Jälki HUOM! Kuka huomaa että joku on aiheesta innoissaan kun joka kohdassa on "(hih)"
*nolo*