keskiviikko 27. heinäkuuta 2011

Orkidea lupaus

Lupasin laittaa kuvaa orkideasta kun se kukkii Kunnolla! Tässä tämä söpöläinen nyt on!




Kukkia on yhteensä 19. Harmittaa kun muutama nuppu tippui eikä kukkinut, mutta kyllä tälläkin kukkaloistolla saa päivää piristettyä :)

Lisäksi on piirrettävä rasti seinään!

Miehuus antoi kukkia!

maanantai 25. heinäkuuta 2011

Saksassa käyty

Vaikka itselleni lupasin, että paikallisia Aachener Printeneitä ostan, niin tuli hutkittua niin paljon muita herkkuja että Printen kauppojen ohi käveltiin kiireen vilkkaa :D Miehike haaveili jo ennen matkaa saksalaisesti ruoka erikoisuuksista, joten niitä sitten viikolla maisteltiin (ja sen jälkeen muutama viikko niiden suomilla lisäkiloilla elettiin) Itsekin pääsin ensimmäistä kertaa maistamaan Döneriä sekä currywurstia. Olivat kyllä hyviä, mutta en kertaakaan jaksanut syödä kokonaan täyttä annosta. Aamupalatkin erosivat suomalaisesta. Ei itselläni, mutta miehuus söi leipänsä aamuisin hillolla.


Sukuloinnin lomassa käytiin erilaisissa nähtävyyksissä. Ensimmäinen tämmöinen oli Oberhausenissa entisessä kaasusäiliössä järjestettävä näyttely. Näyttelyt olivat vaihtuvia ja nyt esillä oli MAGISCHE ORTE (=maagisia paikkoja) - näyttely. Näyttely oli kahdessa kerroksessa, jossa ensimmäisessä oli luonnon ihmeitä tulivuoren purkauksesta, korroosioihin ja hiomattomiin jalokiviin. Ylemmässä kerroksessa oli ihmisen aikaan saannoksia rakennuksista taiteeseen mm. tämä:


Vierailimme myös Kölnin eläintarhassa, joka oli hyvin lähellä Kölnin keskustaa. Eläintarhaa ympäröi asuinkerrostalot. Olisi tosi ihana asua esim. kirahvien vieressa, kun ne voisivat melkein syödä sun parveke kasvit! :O (Kuva suurentuu klikkaamalla)


Ja jottei vain pelkkää maaelämää, niin vapautettiin aistit ja lähdettiin Sea Lifeen tutustumaan meren alaiseen menoon. (Kuva suurentuu klikkaamalla) Oli kyllä monia eliöitä joita ei suomen merimaailmoissa ole nähty. Tai en ainakaan itse ole. Oli merihevosia ja mustekaloja. HUI!


Ja vaikka matkalla ihasteltiin eläimiä niin tuli sitä sitten muutakin nähtyä. Nimittäin Euroopan suutin ostoskeskus CentrO. (kuvassa 1/5 koko keskuksesta) Oli niin paljon liikkeitä, että hyvästä shoppailu treenamisesta huolimatta ei jaksanut kaikkiin liikkeisiin singota. Mutta nähtävää riitti! Myös ravintoloiden määrä oli uskomaton!!! Suosittelen vierailemaan. Ostoskeskus keskus sijaitsee sekin Oberhausenissa.


Useimpina päivinä kuitenkin pidättäydyimme kuitenkin länsirajan tuntumassa Aachenissa ja ihailimme "pienen" kaupungin kauneutta (ja ostos mahdollisuuksia, täältä enimmät ostokseni teinkin) ja nautimme lomastamme rentoutuen ja jäätelöä syöden (KYLLÄ! Joka päivä jädeä!!!) Jäätelöt olivatkin erityisen hyviä, sillä käsittääkseni jokainen kioski valmistaa itse jäätelönsä. Korjatkaa jos olen väärässä. Mutta erimakuisia ne olivat erikioskeissa, mutta kaikki kuitenkin hyviä. Esimerkiksi Tuomiokirkon ympäriltä löytyi paljon jäätelö paikkoja.


Aachen sijaitsee hyvin lähellä läntistä rajaa, joten poikkesimme usein myös Alankomaiden puolelle. Lisäksi poikkesimme kolmen valtionrajalla, joka ei ollutkaan ihan niin helppoa, kuin olimme suunnitelleet. Ei tarvinut rämpiä metsiä tai mitään muutakaan, mutta kun rajalle on pystytetty jonkunlainen "viihtymiskeskus", niin itse rajapyykkiä oli vaikea sen seasta löytää. Viimein kuitenkin se löydettiin. Tulipahan tuokin nähtyä.


Loma oli kaikin puolin juuri sellainen mitä kaipasin. Yhdessä oloa ja rentoutumista. Kertakaikkinen rakkauden loma!

torstai 21. heinäkuuta 2011

Pienissä häissä...


Viimeviikonloppu vierähti ystävän kesäisissä häissä. Morsian oli kadehtittavan (siis miten toi kirjotetaan/sanotaan?) kauniina ja sulho ymmyrkäisen onnellisena.! Iihanaa!


Näissä häissä sekoittui niin suomalaisia hääperinteitä kuin amerikkalaisiakin. Tulipa nähtyä siis vähän kahta eri kulttuuria, jotka kuitenkin ovat hämmästyttävän samankaltaisia.

Parasta kuitenkin oli, että häissä näkyi itse tekemisen meininki, ja se ettei kaikkea tarvitse ostaa. Morsiammen, kaason sekä morsiamen äidin puvut oli viimeksi mainitun käsialaa ja kerrassaan aivan ihania kaikki! Sitä käsillä osaamisen taitoa! Myös kukat olivat saaneet alkunsa siemenistä ja itse oli näperrelty asetelmat! UPEAA!!! Nämä ja muut vastaavat asiat toivat juhlaan aivan oman tunnelman ja se sai näistä juhlista jäämään aivan erityisen tunteen minuun itseeni. Vieläkin ihmettelen miten ihanaa kaikki oli!

Myös juhlijat olivat näiden häiden jälkeen vieläkin enemmän in lööv!

Ps. arvaatteko kuka sai muuten morsiuskimpun? ;)

keskiviikko 20. heinäkuuta 2011

APUA! HELP!

Pikana jotain vaatetta piti saada, kun kaupoista ei löytynyt mieleistä mekkoa. Siispä lehtien selausta ja onneksi edes vähän miellyttävän mekon kaavat ilmestyivät kuin taikaiskusta eteeni. Alla olevassa kuvassa tuon vasemman puoleisen mekon olisi tarkoitus ilmestyä ompelukoneestani ulos.


Koska olen niin monitaitoinen ja lahjakas niin ruotsinkieliset ompeluohjeethan eivät tuottaneet minulle minkäälaisia ongelmia (eipä)...



Jostain kumman syystä käytin vain kaavoja ja tein lopun osan mekosta päästäni. Ei kai se niin vaikeaa voi olla? :D edellisenä päivänä piirsin kaavat ja lehden lupaama "Lätt at sy!"- kommentti oli ilmeisesti tarkoitettu kielitaitoisille, sillä minulla meni koko päivä aamusta iltaan ommellessa. Niin helppoa :D


Tässä lopputulos. Ah tätä moni lahjakkuuttani. Melkein voin siis alkaa kutsua itseäni myös ompelijaksi ;) Mutta siis kerkesin saada mekon juuri ja juuri valmiiksi, sillä seuraavana aamuna piti lähteä juhlimaan mekko päällä... Ja siis minne? Sepä pian selviää...

maanantai 18. heinäkuuta 2011

Can you keep a secret?...


... on Sophie Kinsellan kirjoittama novelli. Kirja kertoo mainostoimistossa sähläävästä tyttösestä ja hänen käänteistään rakkauselämässä. Kinsella kirjoittaa mukaansa tempaavasti ja kirja pitää otteessaan loppuun saakka. Erittäin hauskaa luettevaa! Hömppäpömppää rakkauspakkausta! Niille jotka sit kaipaavat! Kirjan suomennos taitaa olla nimellä salaisuuksia ilmassa. Niin ja sen kansikin taitaa olla hieman erilainen...

Matkoilla matkalukemiseksi mukaani ottama "iltaisin sitten ennen nukkumaan menoa" kirja päätyi "hullun lailla luetaan että saadaan tietää mitä tapahtuu (vaikka se olikin ennalta arvattavaa) lopussa"- kirjaksi, koska en vain malttanut päästää tätä käsistäni. Paikallisesta kirjakaupasta tarttui mukaani myös Kinsellan toinen pokkari. Tästä lisää paaaaaaljon myöhemmin...