Muuttoa...

voi suorittaa myös talon sisällä. Me (huomaa: ollaan jo "me") nimittäin muutettiin makuuhuone talon länsisiivestä talon itäsiipeen(näin sanottuna kuulostaa kuin asuisimme linnassa) Vanhat seinät saivat jäädä entiselleen(koska tämä on säästömuutto) ja niistä makuuhuone on saanut tummaan ilmeen, josta muuten ensireaktion vastaisesti tykkään tooosipaljon (joo'o, yhteenkirjoitettuna ja vaikka siellä hiven onkin ironiaa niin älä lue sitä) Vaaleat kalusteet erottuvat nyt huoneesta ja saavat aikaan kontrastin joka houkuttelee minut makuuhuoneeseen ja tuonne "itäsiipeen" (jossa muuten on myös pyykkikasat) huomattavan monta kertaa lisemmin päivän aikana.

Tässä on leppoisuuteni tyyssija (tässä ironia taas pitää lukea)

Seinältä saa vielä nuo puiset kukat kadota, mutta kello toivottavasti saa jäädä (kun en kuitenkaan kaikesta saa päättää). Lamput myös vaihtuvat. Siis katossa. Niitä ei nyt näykkään kunnolla, mutta kuvan vasemmassa yläreunassa näkyvä lamppu (isäni ja edesmenneen tätini sanojalainaten Maria-Teresia) tulee sängyn päälle (näkyy oikeassa yläreunassa vähän) ja sängyn päällä kököttävä kupoli saa aikamatkan en tiedä minne. Kukaan lamppua vailla? Yöpöydille on myös jotain tehtävä. Kaikki tavaranpaljous näkyy heti ensisilmäyksellä ovelle. Jotain laakotti tsydeemiä niihin ajattelin kehitellä. Ihana idea, josta ajattelin kehitellä laatikon...

... on tämä! Pienen Linnun Blogista löytyy kaikkea kiherrytävän ihanaa (kuten tämä postaus) ja tätä meinasin soveltaa jotenkin, jotta saarahan pöyville laakotit!

Ja vastoin periaatettani (nykyistä sellaista) on TV sijoitettu makuuhuoneeseen. Tosin olohuone on tällähetkellä varastona kun tavaroita tulee sisään ovista ja ikkunoista ja samaan aikaan niitä myös muuttaa talosta ulos, joten annettakoon anteeksi tämä pikku lipsunta.

Vaikka tuo pieni palli (ruskeavihreä) ei mitenkään sisustukseen sovikkaan on se pakko saada johonkin. Tykkään siitä niin kovin ja saan siitä "hyviä wiboja" :D Niin ja vaikka äsken kirosin telkkarin ja makkarin yhdistelmän niin vaikka kuinka yritin ottaa kuvia, jotka tuovat kantani esiin, niin kaikissa kuvissa näytti että tuo töllö loistaa arvokkuuttaan. Penteleen ilta-aurinko!

Kasvisto

Vanhempieni mökiltä löysin aidon sellaisen. Sellaisen jonka sisään oltiin kerätty kasvit ja kuivattu ne paperin väliin. Sieltä niitä pystyi katselemaan ihka aitoina. Minulla näitä tulee nyt vain kuvakirjan tavoin. Jotkut ehkä tuttuja (lapsuudesta), jotkus taas muutenkin lenkkipoluilta. Mutta kertokaahan (siskoseni nyt olis avattava suu) mitä nämä kukat ja muut luonnon oikut ovat nimeltään? Minä en ainakaan tiedä (ja kehtaan kutsua itseäni edes vähän viherpiipertäjäksi)

Tämän tiedän minäkin! KOIVU!

jatketaan vaativammilla... mikä kasvi nro.1?

mikä kasvi nro.2?

Ja mikä lie on tämä? mikä kasvi nro.3? Tuolta tienvarrelta löytyi tämä kuvaus kohde

Mikä tälle on tullut? Tietääkö joku, että onko kasvilla (tässä tapauksessa koivu) tauti vai onko joku tai jokin tehnyt vähän pienokaisia lehteen?

Ja viimeisenä tupla onnea sähkölaitoksen taakse tupla sateenkaarella!

Toivotaan että onnittelut ovat menneet perille! :D

psst! olimpa nopea oppimaan! osasinkin jo keskittää tämän... jonka siis olisi osannut jo lapsikin!
psst!2 opettelen myös käyttämään ajastettua tekstiä

Jussi se oli tämän kylän poikii

ja tänä viikonloppuna ilmeisesti pyöri monen muunkin kylillä lymyillyt. Mutta näistä minä haluan muistaa juhannuksen 2010

Vähän juhannus aamun paranteluun kelpaavaa purtavaa (eli kaikkea vetistä)


Jussi Kurton pellolla (korjaathan missä...(tiedät sisimmissäsi kenelle puhun) *wink*)


Isännän leikkikalu emännän silmissä parhaasta kohtaa

Ja komistuksen nenä

Ja sisällä on tarvittavat ohjeet käyttäjille!


Monta muutakin muistettavaa asiaa on... mutta niitä en ole kyennyt kameralla tallentamaan. Ne jotka mukana ovat pyörineet tietävät että heidät on ikuistettu sisimpään <3

Ennen kuin ilta yöhön vaihtuu...

...lukee Sonja pari sivua. Jos on oikein jännä ni menee vähän enemmänkin. Tämä kirja oli oikein oivaa iltalukemista: ei liian jännä, eikä kyllä tylsäkään, mutta ei koukuttanut niin kovasti, että se olisi pitänyt lukea kerralla läpi, se tapahtui taas vasta lopussa. Eli kirjana Mary Higgins Clarkin kirja Ennen jäähyväisiä. Kuvaa ei valitettavasti suomenkielisestä opuksesta löytynyt niin lainasin kuvan Amazon.com sivulta ja siinä kannessa komeilee siis alkuperäinen nimi.



Kuten olen jo tottunu Mary piti minut kirjassa kiinni loppuunsaakka. Ja alussa ei ollut harmainta havaintoa siitä miten kirja päättyy. Näistä tykkään ihan älyttömästi! GO MARRY GO! Suosittelen siis jos kaipaat pikku jännitystä mutta et liian jännää luettavaa :)

Ja jos joku ihmettelee miksei blogiin mitään kirjoitella niin kesälomalla mennään ja kun on "näin aurinkoiset ilmat" niin kukas sitä nyt sisällä jaksaisikaan kyhnöttää :) Eli siis kirja kädessä ja kotia asettelemassa eikä niinkään koneella.

Kun naiset ovat tiellä...

... niin pitää keskittyä johonkin muuhun kuin siihen mihin miehet keskittyy... Minäpä keskityin kuvailemaan :) Tein siis salaa silmäyksen miesten maailmaan. Tosin empä sitäkään kauaa saanut tehdä kun matkan piti taas jatkua! Tälläistä löysin miesten alueelta :O




Ja eipä pitkään kestänyt tämäkään kirjoitus... kuten ei kuvauskaan :)

Laina hepenissä

Uutta elämää rakennellen ja kaappeja kaivellen. Tein löytöjä. Äitini kätköistä. Jotain selkäkarvoja nostattavaa ja silti niin huvittavaa. Siis kyllä! Vaatteita aikojen takaa. Vuosikymmentä en tiedä, kun en ole muistanut sitä pukineiden omistajalta kysyä, mutta ehkä sekin selviää. Eniten olin onnellinen siitä, että ylipäätänsä mahduin näihin (Äitini sanoja kuunnellen ja kuvia katsellen, hän on niin pieni ja hentorakenteinen ollut, nyttemmin uskon siis vain että minun kokoiseni :D) Kaikista en tohjennut edes kuvia ottaa (korsetteja ja muita alusasuja), mutta tässä pieni kooste. Ja paljon jää vielä nakemättä :D

Muoks* Viimeinen mekoista onkin kuulemma siskoni! Äkäistä puhelua sain kun väitin äitin mekoksi :D Kiitos korjauksesta!
Hauskan huiskeaa kesäkuuta!